Marjaraporttia kesältä 2007

8.9 - Puolukkaa puolukkaa!

Päivämäärä: 08.09.2007 Aika: 07:00 – 15:00 Sää: aurinkoinen +14 C.

Marjastuskauden ensimmäinen puolukkareissu tehtiin tuttuihin maisemiin, Ruotsin Haparandaan. Tarkoituksena oli tehtä tulosta ”roskamarjoina”, eli kaikki kerätty kelpuutettiin eikä roskista tarvinut välittää normaaliin malliin - täten poimintavauhtikin nousi tavanomaisesta.

Lähdimme matkaan kaverini kanssa kovin odotuksin, sillä ennakkotiedot tiesivät kertoa, että seudulla marja oli kypsempää kuin Suomen-maalla ja eikä ra`aan marjan pelkoa ollut. Myös tiedot saalismääristä antoivat odottaa tuloksellisellista aamupäivää. Itse varasin reissuun lähes 200 litran edestä ämpäreitä ja kaverini luotti mustiin, isohkoihin jätesäkkeihin jotka toimivat sittenmin marjojen varastointivälineinä. Sää oli ihanteellinen.

Perille saavuttuamme teimme joka syksyisen havainnon - hirvimetsästäjät olivat tulleet esiin koloistaan. Kiväärien rytkeessä, luoteja väistellen painoimmekin ensimmäiset 3 tuntia varsin vaisuin tuloksin - 60 litraa per/mies. Maastosta autolle paluuseen liittyikin varsin mielenkiintoinen episodi, sillä kaverini jätesäkki petti kesken matkan (60 litraa sisällä). Ilmeisesti koivikko oli repäissyt pussiin reiän joka uhkasi levitä. Jätimme pussin metsän reunalle, haimme mukaan ottamani isohkon saavin ja laitoimme säkin sinne, näin vältyimme pahimmalta. Tämän jälkeen siirryimme ansaitulle kahvi/lounastus –tauolle.

Peruseväät (grillimakkara, voileivät, pullat, nestettä) nautittuamme päätimme hakea uusia tuulia metsätien toisella puolella olevalta kangaalta. Tarjolla ollut saaliismäärä ei kuitenkaan tyydyttänyt joten päätimme palata seudulle jossa aamulla olimme. Päätös osoittautuikin varsin hyväksi, sillä 1½ tunnin rupeama toi kummallekkin poimijalle lähes 50 litran saaliin. Ilmeisesti aamun ensi reissulla käydyt seudut oli kolutut, muuten näin valtavaa tulospoikkeamaa on vaikea selittää. Poistuimme marjakangaalta puoli kahden aikoihin ja kotimatka kohti Kemiä alkoi.

Kaikkinensa varsin antoisa reissu, vaikka tulostavoitteesta (120l) hieman jäätiinkin. Seuraavan reissun ajankohta on hiukan hämärän peitossa, sillä alkanut kouluvuosi verottaa jonkun verran marjastusaktiivisuutta. Mutta yritetään käydä silloin kun kerkeääpi.

Punaisten puolukkamättäiden katveesta.

-Jaakko-

Kuvia reissusta!

20.8 – Marjastajat palasivat metsään!

Päivämäärä: 19.08.2007 Aika: 07:00 – 16:20 Sää: Aamu kolean usvainen +7C, päivällä aurinkoinen +14C.

Marjastus.com –tallin edustajat, Jaakko ja Vele palasivat marjametsään pienen hiljaiselon jälkeen. Velen sitkeä selkävaiva alkaa olla jo menneen kesän murheita, eikä Jaakkoa muutaman päivää vaivanneesta kuumesairaudesta ollut enää tietoakaan. Marjastajien mielet olivatkin varsin korkealla lähdön koittaessa.

”Tulosta tietenkin lähdetään tekemään, mutta näinä aikoina - jolloin paikat ovat järjestään kolutut - sitä ei olekkaan niin helppoa tehdä – luultavasti joumme hakemaan uusia paikkoja... mutta odottavin mielin ehdottomasti matkaan näin pienen tauon jälkeen”, totesi Jaakko päivää ennen H-hetkeä.

Sunnuntai -aamu olikin kolea. Kylmyys tuntui luissa ja ytimissä. Maan pinnalle oli myös kerääntynyt syysusva joka teki ajonäkyvyyden paikka paikoin todella heikoksi. Sää selkeni ja parani päivän mittaan ihanneolosuhteiden tasolle, niin kuin ennakkoon osasimme odottaa. Pienoinen sateenuhka oli kyllä aamupäivällä olemassa, mutta onneksemme sääherra oli tällä kertaa armollinen.

Varsinainen poiminta käynnistyi välittömästi perille päästyämme noin puoli yhdeksän aikoihin. Kävimme aluksi tutuilla, hillasoiden ympärillä olevilla mustikka-apajilla jotka antoivat kohtuu saaliin (1½ ämpäriä mieheen). Harmiksemme on kuitenkin todettava, että puolukka kasvaa näillä mailla melkoisen runsaana, joten valkoisten, raakojen marjojen osuus saalista oli vähintääkin kohtuullinen (kova työ puhdistaa). Kahden tunnin urakoinnin jälkeen siirryimme leiritulille jossa nautimme eväät samalla uutta sotasuunnitelmaa punoen.

Päätimme tehdä päivän toisen reissun täysin uusiin maisemiin. Ratkaisu tehtiin melkeinpä pakon sanelemana sillä paikat olivat kortilla. Luonnollisesti uskokin tulevasta oli tässä vaiheessa koetuksella, sillä molemmat varautuivat tulevaan etappiin vain ämpärillä normaalin kahden sijaan. Tässä tulikin virhe, sillä löydetty paikka olikin kesän paras, marjan määrällä ja etenkin laadulla mitattuna.

Vele joutuikin uhrautumaan ja hakemaan lisä-ämpäreitä kesken kaiken jotta marjastusta voitiin yleensä jatkaa. Maasto oli myös erittäin hyvää ja sopi etenkin Velelle, joka oli selkävaivoja helpottaakseen luonut poimuriin jatkovarren. Varsi toimikin niin hyvin, että Vele miettii josko hän siirtyisi tulevina kesinä kokonaan varrelliseen malliin.

Marjastus pienen tauon jälkeen oli hieno, rentouttava kokemus. 40 litraa mieheen ja päivä hienoissa maisemmissa, loistavassa säässä – näin se pitääkin mennä.

Saa nähdä milloin mennään seuraavaksi.

Adiòs. 

- Jaakko -

8.8 - Tiistaipäivän päähänpisto

Päivämäärä: 07.08.2007 Aika: 15:00 – 17:30 Sää: Aurinkoinen, hiostavan kuuma +24C.

Tiistain päivän päähänpisto tuli Veleltä – ”pariksi tunniksi seipinsuolle mustikkaan”. No mikäs siinä kun marjaakin oli tiedossa, sillä Vele oli päivää aiemmin tehnyt tutkimus/makkaranpaisto reissun ks. metsään ja todennut paikan marjaisaksi. Kamat nopeasti kasaan ja menoksi. Aika oli kortilla, sillä kuudelta oli mentävä harjoituksiin.

Ilma oli poikkeuksellinen, aurinko paistoi pilvettömältä taivaalt,a eikä tuulesta ollut tietoakaan. Tämän vuoksi reissusta (2,5h, mustikka!!) muodostuikin varsin raskas, sillä sieltä sääskien valloittamasta metsästä ei ollut ilman pitkähiasta selviämän. Hiki valui otsalta, t-paita liimautui selkään, mutta pakko oli painaa – aikakin kävi vähiin. Kahden ja puolen tunnin taukoamaton uurastus palkittiin 25 litran saaliilla, Vele keräsi myös kelpo tuloksen (20l). Mainittakoon myös, että marjan laatu oli Seskarön reissua parempaa.

- Jaakko -

8.8 - Mustikkaa Seskårön suvesta!

Päivämäärä: 04.08.2007   Aika: 06:00 – 14:00  Sää: aurinkoinen +17 C.

Launtaina teimme marjastuskauden 2007 ensimmäisen mustikkareissun. Suunnaksi valitsimme tutun ja turvallisen Seskarön kauniin saaren. Saari on tunnettu hienosta - kylälle johtavasta sillastaan, puuteollisuudesta, marjaisista kangaistaan (mustikka, vadelma ja puolukka (?)) sekä erittäin kauniista tuulimyllyjen värittämästä luonnostaan. Suosittelenkin paikkaa jokaiselle lähistön asukkaalle – kannattaa käydä katselemassa jos sielä päin sattuu ajelemaan.

Lähtö oli sovittu puoli seitsemäksi. Varasimme reissuun poikkeuksellisen suuren määrän astioita ja ämpäreitä, sillä huhut kertoivat ”sinistä kangaista”, joita paikka oli kuulemma tokkonaan. Lisäksi aiempien vuosien reissut antoivat lisäpontta näille huhuille. Toisin kuitenkin kävi ja vastoin kaikkia ennakkospekulaatioita marjaa oli korkeintaan keskinkertaisesti. Mustikan laatu oli myös sisämaan marjaa huonompi, sillä marjasato oli kärsinyt viime aikojen kovista vesisateista. Loppusaaliiksi itselleni jäi 3 ämpäriä sekä kaverilleni 1½ ämpäriä. Tulos oli pettymys, mutta onneksi edes sää oli aurinkoinen Kemi-Tornio välin vesisadetta lukuunottamatta.

Tähän yhteyteen on kuitenkin mainittava, että mitä lähemmäksi kohti syksyä siirrytään, sen enemmän reissujen profiili muuttuu kohti kahvittelu/rentoutumislinjaa. Lauantain –reissukin oli tyyppiesimerkki tälläisistä reissuista – ainakin kahden kaverini osalta ;) Noh, mikäs niissä maisemmissa on rentoutuessa – sielä silmää lepää ja murheet haihtuvat!

Seskarön hienoista maisemista…

- Jaakko -

3.8 - Voittajafiilis – kuitenkin!

Päivämäärä: 02.08.2007 Aika: 06:00 – 16:00 Sää: aamupäivä aurinkoinen, päivällä vesisadetta.

Torstai -päivän hillareissumme suuntautui jo perinteiseen tapaan Ruotsin marjaisille hillasoille. Lähdimme matkaan poikkeuksellisesti vasta puoli seitsämän aikaa, sillä olihan keskiviikko ja näin ollen kanssapoimijoiden todennäköisyys oli viikonloppua pienempi. Ilma oli loistava, pieni tuulenvire eikä taivaalla näkynyt pilven pilveä. Ainoan huolenaiheen muuten niin onnistuneeseen aamun toi edellisen päivän säätiedoitus, joka lupasi iltapäivälle sateita. Näistä, Forecan ennuksista ei aamulla näkynyt merkkiäkään, pikemminkin päinvastoin.

Suolle johtava metsätie oli pelätyn haastava. Pieni maavarainen, lähinnä kauppa-autoksi suunniteltu Peugeot ja lääpeensä murjottu tie muodostivat kuskillemme todella mittavan haasteen. 2,3 kilometrin mittainen haaste kuitenkin voitettiin ilman yhtäkään pohjakosketusta ja hillastajat pääsivät ehjin nahoin jänkään. Tällä kertaa mukanamme oli myös mustikanpoiminta välineet, sillä olihan alue tunnettu myös vauraista mustikkamaistaan.

Varsinainen poiminta käynnistyi puoli yhdeksän aikoihin. Ennakkospekulaatiot pitivät kutinsa, eikä suolla näkynyt muita marjastajia. Pettyneinä saimme kuitenkin todeta, että kahdesta suosta ensimmäinen oli läpeensä koulittu. Tästä harmistuneena siirryimme kahvi&evästauolle ja aloimme tehdä uutta sotasuunnitelmaa. Taivaalle alkoi kerääntyä pilviä.

Siirryimme korpisuolle ja ämpärit alkoivat täyttyä. Kolmen tunnin rehkimisen jälkeen pidimme makkaratauon tihkusateen vallitessa. Leirituli oli tällä kertaa mallia ”minimi”, sillä ponnisteluista huolimatta kunnon syttöpuiden löytyminen oli kiven takana. Tyydyimme risuista köhättyyn nuotioon ja paistoimme kärsät siinä.

Ennen viimeistä etappia sade voimistui niin kovaksi, että laitoimme vajanaiset ämpärit kuusen alle suojaan. Niiden päälle vielä pussit, eikä vesi pääsisi millään sankkoihin. Kaverini siirtyi mustikan poimintaan ja itse jatkoin matkaani lakan perässä. Kahden kostean tunnin jälkeen läpeensä märkänä katsoimme parhaaksi luovuttaa ja siirtyä autolle. Paluumatkasta muodostuikin varsin mielenkiintoinen, sillä metsäkoneet olivat levittäneet päivän aikana metsätielle irtohiekkaa, joka tietenkin vesisateen johdosta oli melkoisen pehmeä. Tämän vuoksi jouduimmekin pitämään ääriolosuhteissa melkoista vauhtia, jotta emme olisi juuttuneet liejuun kiinni. Jälkeenpäin onkin syytä koputtaa puuta ja todeta, että tunti-kaksi myöhemmin jos olisimme lähteneet, niin kiinni olisimme jääneet – aivan varmasti.

Kesän ensimmäinen sadereissu takana ja positiiviset fiilikset sateesta huolimatta.

Tästä on hyvä jatkaa.

- Jaakko-