Marjaraporttia                                                        Kesän aiemmat raportit1 2 3

01.08 - Sunnuntai harriojalla

Viikon hiljaiselo hillasoilta katkesi sunnuntaina, kun suuntasin autoni keulan kohti Haparandan Harriojaa. Paikan tarina on varsin mielenkiintoinen, sillä saimme suon koordinaatiot aikoinaan selville ikään kuin kaupantekijäisenä. Kaverini kauppasi silloin hilloja eräälle hänen tutulleen ja kun hinnasta ei päästy yksimielisyyteen, tarjosi tämä ostaja ”takuuvarmaa” hillapaikkaa osana kauppaa. Tehty kauppa oli varsin hyvä, sillä paikka toiminut erinomaisena lakanlähteenä jo useita vuosia.

Lähdin sunnuntai aamupäivästä tarkistamaan suon tämän vuotisen annin. Viikolla sanomalehti Pohjolan-Sanomat kirjoitti mielenkiintoisen artikkelin Ranuan paikallisesta hillamestarista, ja artikkelin innoittamana päätin korjata sadon suoraan pieniin rasioihin.

Rasioiden käytöllä, isojen ämpäreiden sijasta, saadaan hillat säilyttämään kauniin muotonsa, eikä roskiakaan kerry niin paljoa. Haittapuolena näkisin hitauden, joka jatkuvasta säätämisestä sekä varovaisesta rasian käsittelystä johtuu. Tänään kuitenkaan verkkainen tahti ei haitannut, sillä muita poimijoita ei suolla näkynyt.

Kävin reissuun marketin kautta; mukaan tarttui reissueväät sekä pakastusrasiat.  Kauppareissun jälkeen siirryin välittömästi Haparannalta Luleåån johtavalle moottoritielle. Moottoritietä kotvasen ajettua siirryin suolle johtavalle metsätielle. Tie on vuosien saatossa muuttunut rajusti, sillä muistan elävästi sen parin vuoden takaisen reissun,  jolloin pikku Peugeot-kauppakassimme oli juuttua jatkuvasti tielietteeseen. Näinä päivinä moinen ei kuitenkaan ole enää mahdollista, sillä tie on uusittu ja en ihmettelisi yhtään, jos parin vuoden sisällä tien päällysteenä komeilisi asfaltti. Hillastajat ovat vihdoinkin saamassa arvoisensa olosuhteet :)

Saavuin varsinaiselle suoalueelle noin klo 13:00 aikaan. Periteiseen tapaan kävin koluamassa ensin tien vasemman puolen, mutta tulos mukaili koko kesän kaavaa - hillaa ei ollut nimeksikään. Kolmen jälkeen saavuin kahvitauolle ja pullakahvit nautittuani siirryin tien toiselle puolelle.

Oikea puoli tiestä oli luokkaa parempi ja sain kerätty 6kpl 0,5 litran rasiaa täyteen. Kellon näyttäessä 17:00 siirryin makkaratauolle, josta matka jatkui koti kotikontua - Kemiä.

Marjaa ei tullut taaskaan kovinkaan paljoa, mutta vähäiseenkin on näinä aikoina tyydyttävä. Kerätyn hillan arvon ymmärtää varmasti sitten talven pimeinä iltoina, kun kattilassa porisee luumusopan sijasta kullankeltainen hillasoppa.

Präntijärven hillasoilta,

Jaakko

Ps. Vanhempani viettivät viikonlopun Muoniossa, Särkijärven ympärillä, ja tuloksena oli lähes 20kg hillaa. Siellä sitä olisi, kun vain olisi aikaa lähteä.

 


23.07 – Hillan kilohinta kohosi 10€:on

Torstain Pohjolan-Sanomissa kohonnut hillan hinta sai varsin ison mediahuomion. Olin aamukahvia juodessani positiivisen yllättynyt nähdessäni etusivulla näyttävän kokoisilla kirjaimilla noteeratun otsakkeen: ”Hillan kilohinta nousi”.

Päästyäni sivulle 3 - varsinaiseen leipätekstiin, jossa kilohintaa ja hillan kasvuvaihetta puitiin, mieleni muuttui kuitenkin lähinnä hämmentyneeksi. Eurolla, alkuperäisestä 9€:sta kohonnut kilohinta, sai puolen sivun mediatilan, ja samassa yhteydessä Ranuan paikallinen hillanostaja moittii hillakesää historiansa huonoimmaksi.

 Jossain mättää, sillä alkuperäinen yhdeksän euron kilohinta määriteltiin vähintäänkin keskinkertaisen, ellei hyvän sadon mukaan, ja viikkoa myöhemmin sama sato on joidenkin arvioiden mukaan historian huonoin – ja kilohinta nousee vain yhdellä (1)! eurolla. Hyvän ja huonon sadon rajat ovat ilmeisen piilevät.

No. Eipä siinä mitään, sillä samaisessa artikkelissa oli kuva, jossa Kemin torilla paikalliset marjastajat möivät hillaansa 16€ kilohintaan. Hinta oli mielestäni asiallinen, vaikka joku voisi sen kovaksikkin mieltää. Itse en ole koskaan vastaavan suuruisia kilohintoja pyytänyt, mutta tiedän tapauksia, jotka myyvät lakkansa noilla summilla, oli vuosi sitten millainen tahansa. Kaupaksi menee, eikä kaikille pystytä toimittamaankaan.

Artikkeli muutoin oli ihan aiheessa. Hillat tulevat tänä vuonna suojaisiin korpiin ja satokausi on normaalia pidempi. Pääsadon korjaus odottaa vielä ja kovin ryntäys soille tapahtuu tulevien viikonloppujen aikana.

-Jaakko-


21.07 - Karsikkojärven kupeessa

Kävimme tiistaina yhdessä paremman puoliskoni kanssa tarkastamassa Ruotsin puolen hillatilanteen. Tarkastelukohde oli varsin tuttu, sillä retkemme sijoittui suosituille rantalomailijoiden konnuille - Haparandan karsikkojärven kupeeseen. Hyvien uimarantojen lisäksi alue on tunnettu marjaisista kankaistaan;  hilloista, mustikoista sekä puolukoista. Marjastuksen lisäksi alueella kukoistaa myös aktiivinen hirvenmetsästyskulttuuri.

Reissun alkajaisiksi kävimme rajakaupungissa tankkaamassa sekä ostamassa reissueväät. Eväät oli mitoitettu varsin vähäiseksi, sillä tarkoituksena oli lähinnä kartoittaa Länsi-naapurin lakkatilanne sekä tutustuttaa parempaa puoliskoani marjastuksen saloihin.

Tutustuminen kävikin varsin kovan käden kautta, sillä tuulisella aavoilla, jossa sääskistä ei ollut tietoakaan, mäkäräiset kävivät varsin aktiivisesti kiinni ikävää jälkeä aiheuttaen. Käsien lisäksi myös kasvoista pystyi aistimaan, että metsässä on käyty :)

Kävimme tarkastamassa kaksi perinnesuota, eikä tulos kaksinen ollut. Saaliina yhteensä noin puoli litraa varsin heikkolaatuista lakkaa. Reissu muutoin oli varsin onnistunut, sillä alueen miljöö on silmää hivelevä, eikä auringon säteitä peilaava järvi, jonka ympärillä hillaa voidaan tavata, pettänyt tänäänkään. Näky oli uskomaton.

Hillaa siis ei taaskaan tullut. Kokemuksien ja kuuleman perusteella voisin veikata, että Ranuan toreilla on tällä hetkellä varsin hiljaista. Missäköhän hinnoissa kilohinta tällä hetkellä pyörii?

-Jaakko-


17.07 – Kilsiaapa näytti varjopuolensa

Huonosti nukuttu yö keskeytyi tuttuun matkapuhelinvärssyyn – oli herätyksen aika. Kello lähenteli puolta viittä ja edessä oli kesän 2010 ensimmäinen hillastusreissu.

Heikko hillatilanne askarrutti, jonka vuoksi päätimme valita suunnaksi viime vuosina varmaksi marjanlähteeksi osoittautuneen Tervolan Kilsiaavan. Soiden suosiosta johtuen lähdimme matkaan lauantai-aamuna jo ennen viittä.

Menomatka Tervolan Kätkävaaraan sujui leppoisissa merkeissä.  Reitti oli tuttu, eikä kommelluksia sen suhteen tullut.  Ainoa takaisku koettiin radiokanavan suhteen, sillä marjastajia totutusti matkaan saatteleva Radio Pooki oli tänään taajuusalueen katveessa, näin ollen marjastajille tänään tahdit lateli nykynuorison hittimusiikit - johtotähtenään superdiiva Lady Gaga.

Saavuimme Kilsiaavalle johtavan metsätien varteen hieman ennen aamu kuutta. Ilma oli loistava, sillä pilviverho pidätteli auringon liikasäteitä, eikä marjastaminen käynyt oikeastaan missään vaiheessa päivää liian tukalaksi. Aloitimme hillakartoituksen jo tien alkupäästä, sillä heikosta marjaennusteesta johtuen päätimme käydä kaikki tienvarren suot läpi. Ensimmäiset suot näyttivät kuitenkin päivän suunnan: hillaa ei ollut edellisvuosien tapaan ja valtaosa lakasta oli vielä raakaa.

Heikosta sadosta huolimatta kalusimme kaikki suot läpi ja kävelyä tuli valehtelematta 7-9km. Päivän päätteeksi teimme vielä satunnaisen tarkastelureissun suolle jossa emme olleet koskaan käyneet, mutta marjakato oli iskenyt sinnekkin. Kellon näyttäessä 14:00 lähdimme siirtymään kohti kotikuntaa – Kemiä.

Reissun antina oli noin 0,5litraa kuningasmarjaa ja reppukaupalla liikuntaa sekä metsäelämyksiä. Hillasesonki odottaa vielä alkamistaan, sillä valtaosa marjoista on vielä raakileena. Nyt sitten odotellaan ja toivotaan lakan nopeaa kypsymistä.

Hillastusterveisin,

- Jaakko -


16.07 – Ranua määritti hilla hinnan

Viime blogissa käsittelin hillan hinnan koostumusta. Nyt Ranua on antanut vuotuisen hillan kilohinnan, joka on sesongin alkaessa 10€/kg:

Hillan osto alkoi Ranualla perjantaina 10 euron kilohinnalla. Viime vuonna aloitushinta poimijalle oli 9 euroa kilolta.  Kauppias Taisto Illikainen sanoo, että hinta määräytyy sato-odotusten mukaan. Illikainen ei odota erityisen hyvää satoa, vaikka hillaa tulee enemmän kuin viime vuonna. Illikainen myy hillaa asiakkaille 12,5 euron kilohintaan.  Muut isot ostajat aloittavat hillakaupan Lapissa ensi viikolla. - YLE Lappi -

Hinta kuulostaa varsin pieneltä ja Ranualla eletään ilmeisesti vieläkin siinä uskossa, että hillaa tulisi. Karu totuus on kuitenkin se, että hillasadosta on tulossa korkeintaan keskinkertainen, ellei jopa huono. Mutta uskon ja toivon, että pääkallopaikallakin herätään, ja hillan hinta nostetaan niille luvuille, missä sen kuuluu ollakkin.

- Jaakko -


13.07 – Hillan hinta

Marjastajat voidaan jakaa kolmeen ryhmään sen mukaan mitä he poimituilla marjoilla tekevät.  Luokittelen A-ryhmään kuuluvaksi ne, jotka poimivat marjansa vain ja ainoastaan omaan käyttöönsä, b-ryhmään kuuluvat puolestaan ne marjastajat jotka poimivat marjansa vain myyntitarkoitukseen ja c-ryhmä koostuu niistä jotka yhdistää nämä edelliset muodot. Itse kuulun b-kategoriaan, joten kerään marjani vain myyntiä varten.

Myyntihenkisenä marjastajana olenkin usein pohtinut hillan loppuhinnan koostumusta. Ensimmäisenähän tulee vallitseva hillan kilohinta. Sen jälkeen on syytä miettiä, kuinka kova työ saavutetun saaliin eteen on tehty. Onko kyseessä kenties parin päivän työ, vai kerättiinkö saalis yhdeltä samalta suolta muutamassa tunnissa. Näiden tekijöiden jälkeen tulee saaliin eteen ajetut kilometrit. Nimimerkki ”Anna, Pyhäjärvi” otti ansiokkaasti kantaa vieraskirjakeskusteluun ja viittasi siihen, että isompi saalis vaatii poikkeuksetta isomman kilometrimäärän. Allekirjoitan tämän täysin, sillä vuosien kokemuksella voin todeta, että lähialueiden pikkusoilta ei täysiä ämpäreitä kerätä - ainakaan täältä Meri-Lapin alueelta.

Tässä vaiheessa saan kuitenkin korvilleni, kun marjastusuroot tulevat ja täyttävät vieraskirjan, kerskaillen kuinka ämpäri on täytetty useasti kotioven välittömästä läheisyydestä. No, yhtäkaikki, mutta voisin kuitenkin veikata, että 10 kg lakkasaalis vaatii helpostikin 200 ajettua kilometriä, joka vastaa noin 20€ polttoainekuluja, ja lisää näin ollen hillan kilohintaa 2€ kiloa kohden.

Näiden kolmen tekijöiden summa on hillan kilohinta. Lisää merkittäviä tekijöitä voitaisiin helpostikkin nostaa esiin, mutta listasin mielestäni validit. Älkää siis myykö mahtavaa marjaa liian halvalla, vaan antakaa arvo tehdylle työlle ja kuningasmarjalle. Jotain hillan hintaa on kuvaamaan sanonta, jossa todetaan, että lakalle ei löydy kauppahintaa, sillä niin arvokasta se on.

- Jaakko -


Kesän aiemmat raportit1 2 3