Marjaraporttia   

2.8 - Präntijärven helteessä!                                Kesän aiemmat raportit:  1 2

Päivämäärä: 02.08.2009 Aika: 07:00 –14:45 Sää: aurinkoinen +24 C.

Hillastuskauden kolmas reissu suuntautui tuttuihin maisemiin Haaparannan Präntijärvelle. Vele oli viikolla huuhtonut kyseisestä paikasta kuultaa saatuaan poikkeuksellisen suuren, 14,2kg lakkasaaliin. Odotukset eivät Velen supersaaliista huolimatta kaksiset olleet, sillä realistina ymmärsin, että pienistä suoalueista ei ollut monelle jaettavaksi. Lisäksi sunnuntai oli viikonlopun päivistä se huonompi, valtaosan käydessä tyhjentämässä suoalueita jo lauantaina.

Lähdimme matkaan yhdessä Markos:n ja Mairen kanssa hieman ennen seitsämää. Eräs, vielä viikolla mukaan lähdössä ollut kaveri perui matkansa edellisenä iltana vedoten forecan kuumaa enteileviin sääennustuksiin. 

Aamulla lähdettäessä elohopea näytti +16 celsiusta ja päivänmittaan se kohosi hellelukemiin antaen poimimiseen mielenkiintoisen vivahteen. Mukana ollut kreikanmies – Markos vähät tästä välitti, sillä kotimaassa peruskesänpäivän lämpötila on reippaasti päälle kolmenkymmenen asteen. Aurinko ja sen mukanaan tuoma valo aiheutti kuitenkin sen, että poimiminen kävi ajoittain hankalaksi, koska valtaosa korpien hilloista sijaitsi kasvuton alla ja niiden havaitseminen kävi kirkkauden vuoksi hankalaksi.

Kävimme läpi kolme alueen suota. Ensimmäiseksi – viime viikosta oppineena – suunnistimme metsätien vasemmalle puolelle, josta poimimme vain alun korpihillat järvialuetta tarkistamatta. Aloitus oli kovin varovainen, sillä saalis oli hädin tuskin litran vertaa. Päivä ei hyvää enteillyt. Jatkoimme kuitenkin eteenpäin ja intuitioni kertoi, että seuraava paikka räjäyttäisi potin. Näin ei kuitenkaan käynyt, vaan puron varteen sijoittunut korpimaasto ammotti tyhjyyttään, liekö Vele ja lauantaimarjastajat käyneet asialla.  Palasimme toiselta reissulta hieman jälkeen kymmenen ja sytytimme nuotion makkaranpaistoa varten.

Hieman pitkäksikin (n. 60 min) venynyt tauko palautti marjastusmotivaation 300%:iin niin kuin kreikkalaistuttumme  tilannetta kuvaili.  Ei edes selkäpieliin liimautunut t-paita hidastunut menoamme päivän parhaassa (ja viimeisessä) apajassa. Veikkaisin, että kyseisellä seudulla marjastanut oli jättänyt hommat kesken, sillä niin selvästi oli havaittavissa kahtiajako poimitun –ja ei poimitun seudun välillä. Keräsimme tehokkaasti kolmelta kaistalta haravoiden loput korven hillat ja palasimme autolle noin klo 13.45. 

Loppusaldo varsin kohtuullinen: 6kg, 4kg ja 4kg. Lähes kaikki hillat ovat jo kypsyneet ja lakka on pääasiassa hyvälaatuista, tosin joitakin täplikkäitä marjojakin esiintyi.

Seuraavan reissun ajankohta on vielä hämärän peitossa, mutta palaamme asiaan kun raportoitavaa löytyy.

Präntijärven kupeesta,

Jaakko

30.7 - Kansainvälistä verta Harriojan –illassa!

Päivämäärä: 26.07.2009 Aika: 14:15 – 21:00 Sää: vesisade +18 C.

Sunnuntai oli kääntynyt lähes iltapäivän puolelle kun käänsimme kreikkalaisen kaverini Renaut Senican kohti Haaparannan Harriojaa. Kyseessä oli kaverini debyytti kohti suomalaisuuden ydintä, ikivanhaa kansanperinnettämme - marjastusta. Ilma oli sateinen ja reissun tarkoitus oli lähinnä tutustuttaa perhetuttuni hienon harrastuksen pariin. Omat henkilökohtaiset intressini liittyivät edellisen päivän vajaaseen ämpäriin, joka kuin huusi lisämarjaa.

Lähdimme reissuun hieman jälkeen kello kahden. Tummat pilvet velloivat taivaalla ja vettä tuli niin paljon, että kyseenalaistin jopa motiivini lähtöä kohtaan. Kaverini sai minut kuitenkin ylipuhutuksi vedoten kanssamarjastajien vähyyteen ja mahdollisiin koskemattomiin suoalueisiin. Perille päästyämme teimme havainnon kahdesta muusta marjastajasta jotka kuitenkin olivat tekemässä lähtöä suolta. Epäilin tässä vaiheessa kovasti olisiko marjaa enää tarjolla.

Suon reunalla päästyämme kävin kaverille läpi millaisia marjoja tulisi poimia ja millaisia ei. Neuvoin myös tärppipaikat, missä hillaa olisi ja miten alueet kannattaisi haravoida. Kävimme marjoihin kiinni. Ensimmäinen paikka, metsätien vasen puoli järvineen, tuotti kelpotuloksen, noin 2- 3 kg kuningasmarjaa. Lakka oli ensiluokkaista ja kooltaan poikkeuksellisen suurta. Kreikkalaiskaverin oli innoissaan hokien ”good spot, good spot” –sanontaa useaan kertaan. Siirryimme tauolle.

Paistoimme makkarat, söimme eväsleivät ja kruunasimme tauon muffinnikahveilla. Tauon jälkeen siirryimme tien oikealle puolelle korpipaikkaan, jossa viime vuosina oli ollut melko huonolaatuista – täplikästä marjaa. Tämä vuosi teki kuitenkin poikkeuksen ja 5 litran mehukanisterista (hyvä idea: kahva erinomainen ja pieni reikä estää veden sisälle pääsyn sateella) tekemäni astia täyttyi piripintaan melkoisen nopeasti. Samalla vesisade alkoi yltyä.

Palasimme taukopaikalle vaihtaakseni uuden astian täyttyneen tilalle. Samalla heitin sadetakkini pois, koska se vaikeutti tiukan olomuodon vuoksi marjastusta.  Siirryimme illan viimeiseen paikkaan joka normaalisti oli ollut suoalueen marjaisin. Tämäkään kerta ei tehnyt poikkeusta, vaan suojaisa metsänreunus tuotti reilussa tunnissa noin 2-3kg saaliin.

Lähdimme ajamaan Kemiä kohti noin 21.00. Reissu oli ollut erittäin antoisa, sillä reilun kuuden tunnin antina oli 6-7kg ja 5kg saaliit.  Lisäksi Helleenikaveri sai hillastuksesta aimo kipinän ja jatkoa lienee luvassa jo tulevana viikonloppuna. Normaalisti kaupunkiympäristössä lähes jokaisen sääsken noteeraava kaveri ei piitannut tuhansista suokavereista ollenkaan, joten mikäs siellä suolla on tepastellessa.

Kosteista koivikoista ja marjaisista korvista,

Jaakko ja Markos

27.7 - Hillastava duo ensi kertaa liikkeellä!

Marjastus.comin nimikkomarjastajat Jaakko ja Vele avasivat tänään (25.7) yhteisen marjastuskauden. Jos oli Vele kolunnut jo männä viikot Meri-Lapin soita, Jaakon debyytti sijoittui vasta tälle kuumalle lauantai -päivälle. Salibandykausi Oulussa on alkanut ja näin ollen marjastusreissut tulevat jäämään allekirjoittaneen osalta tällä kesää aika vähiin. Harmi, sillä Arppeella vietetty päivä osoitti jälleen eräkäynnin valoisimmat puolet.

Matkaan lähdettiin hyvissä ajoin, juuri ennen kuin paikalliset ravitsemusliikkeet sulkivat oviaan, hieman ennen kello neljää. Väsymystä ei tässä vaiheessa ollut havaittavissa vaikka yöunet olivat jääneet muutamaan hulluun tuntiin, sen sijaan raskas harjoitusviikko painoi aikalailla jaloissa, mutta ajattelin että käypä tämä palauttavasta harjoituksesta. Ajoimme hieman tavoista poiketen Lautiosaari – Sompujärvi-Pykälä –reittiä, matkaa palopaikalle, tuonne poromiesten kämpäksikin kutsutulle Arppeen alueen tunnusmerkille kului reilu tunteroinen. Muista autoja ei tässä vaiheessa aamua näkynyt, ihme kyllä, sillä vietettiinhän marjastuskauden avaavaa lauantai –aamua.

Jängälle siirryttiin eväiden nauttimisen jälkeen. Odotukset olivat kovat, sillä majan takaa avautuvan laajan suon piti ennakkoon olla vahvin kortti päivän rämeiköistä. Alku näytti lupaavalta ja korpihillojen kellastus kimmelsi muutoinkin komeaa Arppeen aamua. Vesi lotisi kontioiden alla ja kultamarja alkoi täyttää ämpäriä, kesä oli täällä taas!

Kahden tunnin uurastus kuumissa olosuhteissa palkittiin n. neljällä kilolla lakkaa(/poimija). Päivä oli alkanut tyydyttävällä tavalla, joskin ennakko-odotukset olivat ehkä hiukan kovemmat. Päätimme tässä vaiheessa pitää päivän ensimmäisen ruokatauon ja laitoimme tervaporvarit tulelle. Makkara rasvan antaessa pontta nuotion liekeille punoimme uutta sotasuunnitelmaa. Ajatus seuraavasta suosta oli kristallin kirkkaana mielessä: suojaisa paikka, mielellään korpimaasto.

Päädyimme konsensukseen paikan osalta ja suuntasimme aiemmilta vuosilta tutulle suolle. Tässä vaiheessa tapasimmekin päivän ainoan(!) kanssamarjastajan, paikallisen, joka sanojensa mukaan tunsi maastot kuin omat taskunsa. Hän varoittikin meitä suosta johon olimme menossa: ”voitte te lähtä sinne kävelemään, mutta kahvikuppia enempää emme saaneet”. Emme luottaneet Lapin miehen sanaan, vaan suo oli tarkistettava. Reissu meni vihkoon eikä meidänkään astiasto saanut katetta kuin muutaman marjana verran. Lapin mies tiesi mistä puhua.

Kello oli tässä vaiheessa lähellä aamu yhtätoista ja seuraavalle suolle johtava siirtymä oli melkoisen pitkä. Matka olikin erittäin vaikea, sillä vähäiset yöunet alkoivat tässä vaiheessa näkyä (ja etenkin tuntua) karulla tavalla. Silmä tahtoi loppasta ja hereillä pysyminen tuotti valtaisia vaikeuksia. Kuin ihmeen kaupalla - ilmeisesti jängän synnyttämän tuoksun avittamana - keräsin kuitenkin energiani kokoon ja lähdimme kohti todellista korpimaastoa. Maastoprofiilia oli kovin koivikkovoittonen ja sitä koristi useat purot joihin oli kuitenkin laitettu puomit ylitystä helpottaakseen. Keräsimme korvesta toista kiloa mandariinin kokoista lakkaa ja päivä alkoi olla pulkassa yhtä lopun pikapyrähdystä lukuun ottamatta.

Päivä päättyi 15:30 ja otimme suunnaksi ”Herrain – Kemin”.

Hieno reissu jälleen takana, hienoissa olosuhteissa. Päivän saaliiksi jäi noin 6 kiloa mieheen, joka on tarjontaan nähden vähintäänkin kohtuullinen suoritus. Hillaa ei näytä tänä kesänä tulevan. Ainoastaan suojaisista/korpimaastoista voi hyvää tulosta odottaa. Ei anneta sen kuitenkaan lannistaa, vaan nautitaan Suomen luonnon tarjoamista – ilmaisista – eräkokemuksista. Näistä ne kesän parhaat muistot koostuu – joka ikinen kesä!

jängän reunalta, Jaakko.

23.7 - Vele matkasi Ruotsin puolelle

Marjastusmatka jatkui Ruotsiin. Torniosta makkarapaketin ja jäätelön ostoon ja eikun menoksi. Sää oli ihanteellinen. Tiesin heti minne mennä,  suojaisen suon hillat oli kypsyneet jo kaikki. Sain 2 tunnissa poimittua 5 litraa.

Hiki valui kokoajan, kun  aurinko lämmitti. Ei muuta kuin join kovasti ja otin repun ja ämpärin matkaan ja lähin suuntaamaan kohti järven reunaa. Matkaa oli sinne toista kilometriä, heinää ja rämeikköä, ei tietoa hillasta. Järven rannalla paistoin maistuvat makkarat. Lähdin kävelemään samantien takaisin, välillä ei ollut kuin muutama hilla. Sitten lähin toiseen paikkaan, josta tiesin että otan sen 3 kg sieltä ja niinhän myös poimin. Paluumatka venyi ilta yhdeksään ja ylikin. Reissu oli mahtava vaikka kävelyä tuli n. 10km. Saaliis mahtavat 7kg !

-Vele -

Kesän aiemmat raportit:  1 2