Marjaraporttia                                                                      

8.8 – Varejoen tarina osa 4!

Päivämäärä: 07.08.2008 Aika: 08:30 – 18:30 Sää: poutainen +14C.

Kahden edellisen reissun saaliin jäädessä puoleen ämpäriin, olivat marjastajat mielenkiintoisen kysymyksen äärellä. Mistä lähettyviltä löytyisi sellainen suo ja jänkä, joka mahdollistaisi paremman kun puolen ämpärin lopputuloksen? Vastausta ei tarvinnut kaukaa hakea, sillä kesän suurantimena toiminut Varejoen seutu osoittautui jälleen (vielä tässäkin vaiheessa) varsin antoisaksi hillan lähteeksi. Täyttä ämpäriä ei tullut, eikä kyllä vajaatakaan sellaista, mutta olosuhteisiin ja ajankohtaan nähden voidaan puhua varsin onnistuneesta marjareissusta. Kunkin kolmen marjastajan ämpärit täyttyivät 5-6kg:sta hilloja.

Reissuun lähdettäessä puoli yhdeksän aikoihin marjastajia istui valkoisessa metsäautossa kaksin kappalein. Ensi suolle mentäessä meitä kuitenkin odotti varsin mielenkiintos-positiivinen tapaaminen, sillä eräs perhetuttu – kokenut eräkävijä, joka oli ollut Velen kanssa männäviikolla kys. paikalla oli ajanut paikalle poimimaan kypsymään jääneet korpihillat pois. Onneksi tämä oli vielä aloituskahveilla, joten pääsimmä yhtä aikaa korpeen marjojen perään. Paikka tuotti kullekkin marjastajalla noin litran saaliin, tämän jälkeen otimme suunnan pääsoille – siis juurikin niille, joilla olimme Velen kanssa tulosta tehneet. Ei muuta kun autoon ja menoksi.

Saavuimme soiden ympäröivälle metsätielle noin puoli kahdentoista aikoihin. Aurinko paistoi, eikä säätiedoitusten ennustamasta sateesta ollut tietoakaan. Mukana ollut timpe –koirakin alkoi vasta vertyä ensi suokäppäilyjen jälkeen. Vaihdoimme kumisaappaat jalkaan ja lähdimme suolle. Jänkä oli aapasuo, joten tuloskin jäi melko laihaksi –yhtä ainoaa korpipaikkaa lukuunottamatta. Tunnin reippailun jälkeen palasimme autolle ja aloitimme evästauon.

Ruokatauon jälkeen suuntasimme seuraavalle – ja viimeiseksi jääneelle suoalueelle. Kello kävi kahta. Kolusimme läpi viime käyntikerran hyvät alueet, sekä muutaman muun korpi-kanervikko –alueen, jotka osoittautuivat nyt - ja varmasti tuleivaisuudessakin- kultaakin kalliimmaksi hilla-alueeksi. Palasimme autoille hieman ennen viittä.

Paluumatkasta alkanut vesisade yltyi Tervolan kohdalla niin hurjaksi, että osa autoilijoista oli pysäyttänyt menopelinsä tienvarteen ohjaamisen käytyä mahdottomaksi. Ei ihme, sillä meidänkin kulkupeli veti sutia veden ottaessa valtaa maantiellä. Onneksi selvisimme kuitenkin reissusta ehjin nahoin.

Tiukassa ovat hillat. Lappiin (Suomen tai Ruotsin) kannattaa jo suunnistaa.

- Jaakko -

6.8 – Plocka hjorton i Haparanda!

Päivämäärä: 05.08.2008 Aika: 08:00 – 18:30 Sää: aurinkoinen +14 C.

Välipäivä oli taas vietetty ja oli aika suunnata katseet kohti uusia haasteita ja seikkailuja. Tiistain hillareissu suuntautui viime vuosilta tutuille paikoille Ruotsin Haparandan karsikkojärvelle. Lähdimme matkaan yhdessä velipoikani sekä hänen 3kk ikäisen timpe -koiran kanssa. Kello oli 08:00 ja aurinko paistoi jo pilveettömältä taivaalta.

Saavuimme ensimmäisen suon reunalle juuri ennen yhdeksää. Tutkimusraportit ja Velen männäviikolla tekemä reissu samaiselle suolle ei hurraahuutoja aiheuttanut, joten odotukset eivät kaksiset suota kohtaan olleet. Lähdimme kuitenkin rohkeasti tulta päin. Haaveet täyteläisistä ämpereistä sai kuitenkin kokea tuta jo ensisuon alkuvaiheissa, sillä perinteinen hillaisa näky loisti nyt täysin poissaolollaan –hillaa ei näkynyt mailla eikä halmeilla! Puolentoista tunnin uurastus toi ämpäriin juuri ja juuri pohjan peitollisen.

Vaidoimme paikkaa siirtyen järven toisella puolella sijaisevalle isolle aapasuolle. Lakkatilanne sielä oli hiukan parempi, mutta yhteistulos ei meitä missään nimessä tyydyttänyt. Hillaa oli ämpärissä n. litran verran eikä potentiaalisia -hillaisia paikkoja- enää mielessä ollut. Tässä vaiheessa olinkin jo valmistautunut ottamaan esiin mustikanpoimurin, joka oli matkassa heikon hillatilanteen varalta. Velipoika ehdotti kuitenkin siirtymistä sunnuntaina koluamallemme Harriojalle. Tuumin, että mikäs siinä, joten otimme suunnan kohti Luleåta Neton kautta matkaevästä hakien.

Harriojalle saavuimme hiukan jälkeen kolmen. Joimme pikakahvit ja lähdimme kohti suoalueita – tällä kertaa jaloin. Kahden ja puolen tunnin mittainen rykäisy korpipaikoilla toi molemmille noin 4 litran saaliin, joten kumpaisenkin marjastajan hillamäärä nousi puoleen ämpäriin. Saalis oli kelpo tulos katastrofaalisesti alkaneelle päivälle. Päivän ylivoimainen voittaja löytyi kuitenkin aivan muualta, sillä mukana ollut pieni kettukoira seurasi isääntäänsä koko päivän jänkältä toiselle hyppien. Voitte vain arvailla kuinka se uni maistui kun kotiinpäin ajelimme :)

Harriojalta.

- Jaakko -