Marjaraporttia                                                                      

2.8 – Varejoen tarina osa 3!

Päivämäärä: 02.08.2008 Aika: 04:30 – 15:30 Sää: pilvinen +13 C.

Kello herättää 03:45. Kolmisen tuntia unta takana. Väsymystä ei vielä huomaa, mutta eiköhän se päivän edetessä ota vielä paikkaansa. Eväät on valmiina, joten kahvipulputin päälle ja aamupalalle. Vele kurvaa miltei saman tien pihaan ja reissu on valmis alkamaan, mustikan poiminta vehkeetkin on nyt ensi kertaa mukana.

Eilinen (perjantai) marjareissu venyi Velen osalta ilta yhdeksään, joten väsymystä on ilmassa. Matka kuitenkin käyttää Pookin soittaessa rallejansa. Perillä tutussa miljöössä ollaan puoli kuuden maissa. On niin kylmä (+7c), että kahvit on saatava ennen suolle siirtymistä. Ensimmäiset kaksi suota kolutaan hyvin tuloksin samalla ihmetellen kanssamarjastajien vähyyttä. ”Onko heikko marjasato saanut ihmiset jäämään kotiinsa”, ihmettelee Vele ja kääntää mukaan ottamaansa aamulehden urheilusivuja.

Seuraavaksi oli tarkoitus koluta viime kerran antoisin suo, mutta erehdykseksi tulemme väärälle suolle. Kehotan kuitenkin jatkamaan. Näin teemme ja suon vasemman puolen korpi osoittautuu oikeaksi kultasuoneksi mandariinin kokoisine hilloineen. Keräämme tältä suolta myös aimosaaliin ja 10l ämpärini alkaa olla lähes täynnä. Käymme vielä yhden suon, jonka jälkeen kahvittelut ja kotia kohti vesisateen alkaessa. Mustikkaa ei suunniltemasta poiketen vielä tänään poimittu, mutta ehkä ensi kerralla.

Paluumatka sujuu kaupan kautta jäätelöt mukaan hakien. Väsymys on myös ottanut niskalenkin, joten Pooki on väännettävä astetta lujemmalle, jotta kuskin silmä ei luppasisi.

Hyvä reissu jälleen takana. Saaliina reilu ämpärillinen mieheen tämän kesän ennätysajassa – kyllä niitä on kun vain jaksaa etsiä!

- Jaakko -


30.7 – Varejoen tarina osa 2!

Päivämäärä: 29.07.2008 Aika: 07:00 – 19:00 Sää: aurinkoinen +18 C.

Kolea tiistai aamu johdatteli Renaultin toistamiseen tälle kesälle kohti Tervolaa ja Varejokea. Päämääränä samat suot ja jängät jotka koluttiin jo edellisenä lauantaina. Raakojen marjojen osuus viikonloppuna oli ollut niin suuri, että kypsyneitä olisi nyt varmasti tarjolla.

Matkaan lähdettiin – poikkeavasti - hieman normaalia myöhemmin, koska useat potentiaaliset kanssamarjastajat viettivät työpäivää. Tässä kohtaa eryhdyimme ja pahoin, sillä marjastajien määrä suhteessa lauantaihin olikin moninkertainen. Ilmeisesti aamun mediapeli paikallislehtien toimesta toi ihmiset lakkojen ääreen:) Noh, matka suolle taittui mukavasti kaupan kautta, jäätelöt tietenkin mukaan hakien, ja tapasimmepa myös kurkilauman viettämässä rauhaisaa aamua pellon laidalla.

Pääsimme perille suon reunaan noin kello yhdeksän aikoihin. Tässä vaiheessa näytti vielä hyvältä, eikä muita marjastajia näkynyt mailla eikä halmeilla. Otimmekin pienehköt (2,5l) ämpärit kantoon ja suuntasimme heti tien reunalta lähtevälle suolle. Pikainen visiitti toi molemmille marjastajille noin reilun litran saaliin.

Palasimme autoille ja tyhjensimme marjasadon isompiin astioihin ja suuntasimme tien toiselle puolelle, joka ei ensisilmäyksellä vaikuttanut niin marjaisalta suolta mitä juuri koluamamme suo oli. Ihminen onkin erehtyväinen, joten reilun kahden tunnin urakointi tuotti hyvän reilun 2,5 litran sadon kummallekin.


Poimiessa teimme huomion, että samaan aikaan usea auto oli jatkunut matkaansa kohti tienpäätyä, jossa varsinainen pääsuo sijaitsi. Tästä pelästyneenä otimmekin äkkilähdön autopaikalta ja suuntasimme nokan kohti seuraavia soita ja seikkailuja.

Emme kuitenkaan jatkaneet päätyyn asti, sillä tiedossa olisi ollut kamppailua tilasta, ajasta ja ennenkaikkea hilloista. Päädyimmekin alueen toiseksi suosituimmalle suolle, jossa ei ollut kun yksi poimipariskunta koirineen.

Alkuhetket suositulla suolla kertoivatkin karua sävelmää suon käyttöasteesta lukuisine jalanjälkineen. Tämän huomioimmekin ja painoimme suoraan kohti suon päätyä, jossa poimittavaa vielä oli – varsin paljonkin. Tältä suolta saimmekin kolmisen litraa jonka jälkeen siirryimme ansaitulle evästauolle. Vele pysyi perinteisellä suomigrillimakkara –linjalla, itse suosin jauhelihakeittoa. Noh, Vele pääsi selättämään sittemmin viinerillä:)

Eväkset syötyämme kävimme koluamassa vielä kaksi paikkaa josta irtosi kelpo määrät. Näin ollen yhteismäärä nousi kummallin ämpärilliseen. Paluu Kemiin tapahtui hieman ennen seitsämää, joten 4 tuntiä vähmmän kuin  lauantaina. Tulokseekkaamin. Näihän se pitikin mennä!


- Jaakko -


Aiemmat marjaraportit