|
Marjaraporttia
2.8 – Varejoen tarina osa 3!
Päivämäärä: 02.08.2008 Aika: 04:30 – 15:30 Sää: pilvinen +13 C.
Kello herättää 03:45. Kolmisen tuntia unta takana. Väsymystä ei
vielä huomaa, mutta eiköhän se päivän edetessä ota vielä paikkaansa. Eväät
on valmiina, joten kahvipulputin päälle ja aamupalalle. Vele kurvaa miltei
saman tien pihaan ja reissu on valmis alkamaan, mustikan poiminta
vehkeetkin on nyt ensi kertaa mukana.

Eilinen (perjantai) marjareissu venyi Velen osalta ilta
yhdeksään, joten väsymystä on ilmassa. Matka kuitenkin käyttää Pookin
soittaessa rallejansa. Perillä tutussa miljöössä ollaan puoli kuuden
maissa. On niin kylmä (+7c), että kahvit on saatava ennen suolle
siirtymistä. Ensimmäiset kaksi suota kolutaan hyvin tuloksin samalla
ihmetellen kanssamarjastajien vähyyttä. ”Onko heikko marjasato saanut
ihmiset jäämään kotiinsa”, ihmettelee Vele ja kääntää mukaan
ottamaansa aamulehden urheilusivuja.
Seuraavaksi oli tarkoitus koluta viime kerran antoisin suo, mutta
erehdykseksi tulemme väärälle suolle. Kehotan kuitenkin jatkamaan. Näin
teemme ja suon vasemman puolen korpi osoittautuu oikeaksi kultasuoneksi
mandariinin kokoisine hilloineen. Keräämme tältä suolta myös aimosaaliin
ja 10l ämpärini alkaa olla lähes täynnä. Käymme vielä yhden suon, jonka
jälkeen kahvittelut ja kotia kohti vesisateen alkaessa. Mustikkaa ei
suunniltemasta poiketen vielä tänään poimittu, mutta ehkä ensi kerralla.
Paluumatka sujuu kaupan kautta jäätelöt mukaan hakien. Väsymys on
myös ottanut niskalenkin, joten Pooki on väännettävä astetta lujemmalle,
jotta kuskin silmä ei luppasisi.
Hyvä reissu jälleen takana. Saaliina reilu ämpärillinen mieheen
tämän kesän ennätysajassa – kyllä niitä on kun vain jaksaa etsiä!
- Jaakko -
30.7 –
Varejoen tarina osa 2!
Päivämäärä: 29.07.2008 Aika: 07:00 – 19:00 Sää: aurinkoinen +18 C.
Kolea
tiistai aamu johdatteli Renaultin toistamiseen tälle kesälle kohti
Tervolaa ja Varejokea. Päämääränä samat suot ja jängät jotka koluttiin jo
edellisenä lauantaina. Raakojen marjojen osuus viikonloppuna oli ollut
niin suuri, että kypsyneitä olisi nyt varmasti tarjolla.
Matkaan
lähdettiin – poikkeavasti - hieman normaalia myöhemmin, koska useat
potentiaaliset kanssamarjastajat viettivät työpäivää. Tässä kohtaa
eryhdyimme ja pahoin, sillä marjastajien määrä suhteessa lauantaihin
olikin moninkertainen. Ilmeisesti aamun mediapeli paikallislehtien
toimesta toi ihmiset lakkojen ääreen:) Noh, matka suolle taittui mukavasti
kaupan kautta, jäätelöt tietenkin mukaan hakien, ja tapasimmepa myös
kurkilauman viettämässä rauhaisaa aamua pellon laidalla.

Pääsimme
perille suon reunaan noin kello yhdeksän aikoihin. Tässä vaiheessa näytti
vielä hyvältä, eikä muita marjastajia näkynyt mailla eikä halmeilla.
Otimmekin pienehköt (2,5l) ämpärit kantoon ja suuntasimme heti tien
reunalta lähtevälle suolle. Pikainen visiitti toi molemmille marjastajille
noin reilun litran saaliin.
Palasimme
autoille ja tyhjensimme marjasadon isompiin astioihin ja suuntasimme tien
toiselle puolelle, joka ei ensisilmäyksellä vaikuttanut niin marjaisalta
suolta mitä juuri koluamamme suo oli. Ihminen onkin erehtyväinen, joten
reilun kahden tunnin urakointi tuotti hyvän reilun 2,5 litran sadon
kummallekin.

Poimiessa
teimme huomion, että samaan aikaan usea auto oli jatkunut matkaansa kohti
tienpäätyä, jossa varsinainen pääsuo sijaitsi. Tästä pelästyneenä
otimmekin äkkilähdön autopaikalta ja suuntasimme nokan kohti seuraavia
soita ja seikkailuja.
Emme
kuitenkaan jatkaneet päätyyn asti, sillä tiedossa olisi ollut kamppailua
tilasta, ajasta ja ennenkaikkea hilloista. Päädyimmekin alueen toiseksi
suosituimmalle suolle, jossa ei ollut kun yksi poimipariskunta koirineen.
Alkuhetket
suositulla suolla kertoivatkin karua sävelmää suon käyttöasteesta
lukuisine jalanjälkineen. Tämän huomioimmekin ja painoimme suoraan kohti
suon päätyä, jossa poimittavaa vielä oli – varsin paljonkin. Tältä suolta
saimmekin kolmisen litraa jonka jälkeen siirryimme ansaitulle evästauolle.
Vele pysyi perinteisellä suomigrillimakkara –linjalla, itse suosin
jauhelihakeittoa. Noh, Vele pääsi selättämään sittemmin viinerillä:)
Eväkset
syötyämme kävimme koluamassa vielä kaksi paikkaa josta irtosi kelpo
määrät. Näin ollen yhteismäärä nousi kummallin ämpärilliseen. Paluu Kemiin
tapahtui hieman ennen seitsämää, joten 4 tuntiä vähmmän kuin
lauantaina. Tulokseekkaamin. Näihän se pitikin mennä!

- Jaakko -
Aiemmat marjaraportit
|